October writing prompt #7: Cashmere

The prompt for today is cashmere - fine wool that is especially wanted for its warmth, strength and lightness. For some reason, I also decided that a supernatunal cat called Cashmere should be brought into existence (probably because I've been binge watching Supernatural lately and I'm hooked).

#7: Cashmere

Cashmere istui korkean kiviaidan päällä ja nautti kuunvalosta. Hänen sähkönsininen turkkinsa kimmelsi kelmeässä valossa, ja jos hiljaisen pikkukaupungin kaduilla olisi silloin ollut kulkijoita, ihmiset olisivat varmasti pysähtyneet ihmettelemään erikoisen väristä eläintä.

Mutta Cashmere ei ollutkaan mikä tahansa kissa. Hän oli joutunut esittämään sellaista jo jonkin aikaa löytöeläinkodissa - kukaan ei ollut halunnut adoptoida häntä, hänessä oli kuulemma "jotain häiritsevää" - mutta tänä iltana hän oli päättänyt, että teatteri ihmisten kanssa sai riittää. Tarkoitus oli ollut, että hänet adoptoitaisiin johonkin pahaa-aavistamattomaan perheeseen, jossa hän sotkisi perheen tulevaisuudensuunnitelmat täydellisesti. Ei, Cashmere ei ollut mikä tahansa pikku kotikissa, eikä hänellä ollut mitään velvollisuutta odotella kokonaista kuukautta turhan takia. Mikäli häntä ei adoptoitaisi, hän ottaisi ohjat omiin tassuihinsa ja tepastelisi itse sopivaksi katsomansa perheen luo. Nyt hän istuisi tässä ja odottaisi - odottaisi, kunnes perhe tulisi kotiin.

Cashmere oli tullut Alaisesta maailmasta - maailmasta, jossa hahmonvaihtajat, aaveet, vampyyrit, ihmissudet ja muut ihmisille taruolentoina esitellyt olennot saivat elää rauhassa ja sovussa keskenään. Hänen työnantajansa oli pyytänyt juuri Cashmerea etsimään ihmisten maailmasta perheen, johon asettua asumaan siihen saakka, että perheen vanhin tytär täyttäisi kolmetoista. Sitten tytär lähtisi Cashmeren mukana Alaiseen maailmaan, hänet vihittäisiin noidaksi, ja Cashmere saisi suurimman arvon, jonka kissa vain voi saada: hänestä tulisi noidan apuri. Cashmere ja monet muut Alaisen maailman kissat valmisteltiin pennusta saakka siihen, että heistä ennemmin tai myöhemmin tulisi noitien apureita. "Se on korkein kruunu, joka kissalle voidaan antaa", oli Cashmeren oma emo sanonut. "Opiskele ahkerasti, pikkutassu, niin pääset arvostettuun seuraan. Ethän halua päätyä katukissaksi, kuten ihmisten kissat?"

Sitä Cashmere ei todellakaan halunnut. Sen perusteella, mitä hän oli nähnyt ja kokenut ihmisten maailmassa asioidessaan, kissan elämä ihmisen rinnalla ei ollut kummoista. Hän oli keskustellut erään kadulla tapaamansa kissan kanssa ja saanut selville yhtä jos toista. Tämä hankki elantonsa syömällä ihmisten heittämiä tähteitä, hänen turkkinsa oli kiilloton ja huonokuntoinen, ja hänen silmistään kuvastui syvä alakulo. Suurperhe oli ottanut hänet keväällä avosylin vastaan, ruokkinut ja rakastanut häntä kuin perheenjäsentä, mutta syksyn tullen perhe muuttui välinpitämättömäksi. Kissa ei saanut enää ruokaa eikä vettä, kukaan ei halunnut enää leikkiä hänen kanssaan, ja ovi lukittiin hänen kuononsa edestä. Hän joutui etsimään suojaa kaduilla lojuvista pahvilaatikoista ja roskisten alta, ja syömään mitä milloinkin sattui löytämään. Sitä Cashmere ei halunnut itselleen. Hän olisi toivonut voivansa auttaa kulkukissaa, mutta hänellä ei ollut tarjota ruokaa eikä suojaa. Tässä vaiheessa hän saattoi huolehtia vain omasta selviytymisestään, ja hänen valitsemansa ihmisperhe oli hänen tiensä yltäkylläiseen elämään.

Cashmeren aistit terävöityivät. Kaukaa kuului auton ääntä, ja ääni lähestyi vääjäämättä. Mutkan takaa ilmestyi pian kookas maasturi, joka ajoi parkkiin Cashmeren näköpiirissä olevan omakotitalon pihaan. Auton takapenkiltä hyppäsi kaksi lasta, tyttö ja poika - ja nyt Cashmere varmistui siitä, että tämä perhe oli täydellinen. Tyttö oli varmasti vielä reilusti alle kolmentoista, ehkä kymmenen, joten Cashmere saisi reilusti aikaa kiinnittyä häneen. Hän ei suinkaan odottanut pääsevänsä sisään heti, vanhemmat olisivat todennäköisesti epäluuloisia oudonnäköistä kissaa kohtaan, mutta kun he näkisivät kuinka paljon tyttö piti kissasta, he antaisivat periksi tyttärensä pyynnölle adoptoida Cashmere.

Cashmere pudottautui aidalta yhdellä notkealla venytyksellä ja hiipi hitain liikkein kohti talon etuovea. Hänen matkansa maineeseen ja kunniaan alkaisi nyt.